sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lounaan merkitys, ja pikkaisen itserakkautta

Sanotaan että aamiainen on päivän tärkein ateria, no minulla se on aina ollut pannu kahvia ja sitten menoksi. Työelämässä en koskaan ymmärtänyt kolleegoiden häipymistä syömään valillä klo 11-13, "höh" tuhlata nyt parasta työaikaa. Kotiin päästyäni sitten tuli ahmittua ruokaa kuin sika karsinassaan..
Sattuneesta syystä olen ollut nyt kotioloissa lähes parivuotta, ja alkanut ymmärtämään lounaan merkityksen, mikään ei ole sen mukavampaa kuin tuijotella Ylen:n päivä elokuvaa, ja ahmia hyvää pihviä tai jotain sellaista. Päälle vielä mukavat tunnin "päikkärit", ja kas tulos näkyy niin vyötärössä, kuin vaakassa.Röyh.

Toiseksi: Olen pitänyt tätä pikku blogia jonkin aikaa, ja lähinnä kiusannut lukijoita typoilla(pitää ostaa uudet lasit) Sain tuossa tilaston sivun katselijoista maittain, ja jotenkin se tuntuu imartelevalta, tai sitten ihan totaali virhe, mutta ainakin hetken kuvittelevani olevani "kansainvälisesti luettu bloggaaja"

Sivun katselut maittain
KohdeSivun katselut
Suomi

444
Yhdysvallat

131
Venäjä

59
Israel

16
Saksa

13
Ruotsi

7
Sveitsi

4
Ranska

4
Ahvenanmaa

2
Indonesia

2
Hyvin itserakkaasti :Minä

lauantai 24. marraskuuta 2012

Syksyn Satoa.

Syksy on lähinnä mennyt "tattina" kotona, mutta jotain olen ehtinyt sentään lukeakkin.
Ready Player One:
 Ei näin vanha joka on pelannut vain pokeria lähi-pubin pimeimmässä nurkassa, (ja häviten rahansa) oikein ymmärtanyt tatä teosta, tosin muutamat Star Trek viittaukset olivat tuttuja, mutta muiden (nuorempien) kommenteista päätellen kirja on ollut hyvä.
Alstair Reynoldes:"Muistoissa sininen maa"
 Minä olen suuri Reynolds fani, omistan kaikki suomennetut teokset, joten tuota odotin kovasti, varsinkin kun edeltänyt "Pääteasema" oli pienoinen pettymys Sininesessä maassa onneksi palatiin taas lähemmäksi kunnon avaruusoopperaa, tosin nyt mentiin vai pitkin-poikin aurinkokuntaa. Hienoa minusta on että teoksesta löytyy mielenkiintoinen vartailu Elefanttilauman matriarkan, ja Avaruus kaupankäyniä harrastavan yrityksen testamentin ja salaperäisen(myös) matriarkaalisen Isoäidin välillä, ja totta kai Reynoldsille tyypilliset koneet. 9 pistettä, ja seuravaa suomennosta odotellessa.

Tärkeä viiteryhmäni Turun Mafia, ei yksin kokoonnu ravintolassa, vaan teimme myös kultuurimatkan Aboa Vetus-Ars Nova museoon, tosin ihan koko porukka ei ehtinyt paikalle. Hienoa oli taas verestää tietojaan kotikaupungin varhaishistoriasta, ja kaverin TNG  näytti innostuneen käynnistä, vaikka me "Vanhat parrat" neuvoillamme onnistuimme tuhoamaan hänen talonrakennuspelin :).Muuten loppuvuosi joulujuhlineen alkaa hiljentyä kohti pyhiä, ja vuoden vaihdetta,jotenka kommentoidaan mielenkiintoista vutta 2013 (jollei se maailmanloppu iske ennen).

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kustantamista ja Maailmanconia.

"Herran jee kun häikäisee", tai ainakin pitää kunnioittaa viimeikoina rohkeasti syntyneitä scifi, yms pienkustanteita,siis pitää ainakin nostaa olematonta hattua niille rohkeille ihmisille, jotka ovat kuluneenakin vuonna ottaneet isohkonkin taloudellisin riskin tuottamallaa genreen uusia antologioita, novellikokoelmia ja jopa romaaneja.Samalla ovat myös antaneet niin uusille, kuin jo hieman kokeneemmilllekin kirjoittajille mahdollisuuden saada esiin tekstejään. Mainittakoon tässä yhteydessä URS ja Turbator.Totta toki siis pitää saada niistä myös jonkinlainen tulos, jotta voidaan taata laadukkaan(uuden) tekstintuotto tulevaisuudessakin. Aktiivinen fandom on toki osoittanut kiinnostuksensa ostokäyttäytymisellään, mutta josko tästä "porukasta "löytäisimme jonkinlaisen mahdollisuuden saada nämä kirjat myös suurempaan julkiseen levitykseen, hulluna ideana jopa fandomin ylläpitämä markkinointi organisaatio suurempia jakelukanavia kohtaan. Mene ja tiedä, muttaa kannattisiko miettiä?

Worldcon  2015 Helsinkiin. Voi hurja, mutta ensi pyörtymisen jälkeen ei ehkä niin hullu-ajatus sittenkään.Suomalainen fandom on vuosia järjestänyt onnistuneita ,ja mainetta savuttaneita Finnconeja, joista kunniavieraina olleet henkilöt ovat kovasti kiittäneet ,ja tahoillaan levittäneet hyvää kommenttia.Samalla monet henkilöt ovat luoneet suhteita kansainväliseen fandomiin, ja sitä kautta levittäneet tietoa, niin suomesta, kuin meidän "porukastammekin". Tämä sakki on osaavaa ja asiastaan innostunutta, muttta toki maailamnconin järjestäminen vaatii ihmisiä kauttta koko suomenmaan, jotenka olen sitä mieltä, että lähtekäämme hurjasti tukemaan tätä hullua bidiä, ja jos mahdollisuutesi o, niin mene Helsingin kirjamessuille lauantaina 27.10, kuulemaan lisää, tai seuraa listoja. Tämä asia taatusti tulee elämään lähiaikona
.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Kun ei ole sanottavaa, sano paljon

Enpä ole paljoa kirjoitellut, kun ei ole ollut erikoisempaa sanottavaa, mutta kiitos Teron, Harrin , Pasin ja Shimon saatiin aikaiseksiTurconen, pikkuinen minicon.Uuden scifi-tapahtuman luominen on aina jännittävä peli,mutta onneksi saimme oivan kunniavieraan J.Pekka Mäkelän, ja muut erinomaiset esiintyjät. Suurkiitos vielä heille.Erityisesti pitää myös kiittää paikalle saapunutta yleisöä(toivoimme 30, saimme lähelle 70, ja Ipakin tuli ihan Milanosta asti:). Turun Kaupunginkirjasto osoittautui oivaksi ja yhteistyö halukkaksi paikaksi, joten Turcosella on tulevaisuus. Ilatabile baarejakin pitää toki kiittää Pasin/Sarjakuvakaupan etkojen etkoja, Cosmarin etkoja ja Teerenpeli ravintolaa(mää en muista mittään)

Muuten alkanut syksy on ollut kohdallani enemmänkin omaishoitaja homma painotteista, Swecon jäi väliin tänä(kin) vuonna, koetetaan 2013 uudelleen. Turun Kirjamessuille pyörähdin viimeisenä päivänä pikaisesti, hakemassa tarjousten tarjouksia. Muuten olen huomannut ,että lähestyvissä kunnallisvaaleissa on vahva scifi edustus eri puolella maata, jotenkas onnea ehdokkaille.Lopuksi toivotetaan kaikille kaupungin(maamme) asukkaille riemukasta syysaikaa. Kohti uusia seikkailuja.

lauantai 25. elokuuta 2012

Ihan vaan muustakin, ja vähän Scifiä

Kansaneläkelaitos, tutummin Kela.Kansalaisten tuki ja turva, jossa aina apu ja neuvo,ainakin pääjohtajan mukaan. No tottahan se on, kunhan itse otat selvää tukimahdollisuuksistasi, ja hommaat tusinoittain todistuksa. Sittenpä vielä istut tuntikausia jonottamassa vuoroasi jotta voit jättää paperisi.
Kuluupa siten viikkokausia, ja kas saat hylkäävän päätöksen, koska lomake numero sen ja sen kohdassa ei ollut rastia. Kauniisti mukana toki on ohjeet valituksen tekemisestä, ja kas kun teet sen kohteliaasti ja nöyränä, niin taas odottelet.Vastaus saapuu sitten aikanaan"Olemme huomioineet valituksenne, mutta aikasemmin toimittamanne todistus on vanhentunut, joten voitteko toimittaa uuden.Jaahas sitten taas paperien hakuun ja todistus virkailijalle, Kele. Näinhän ne vihapuheet syntyvät.
Sitten Scifiä.
Olen viimeaikoina saanut ollua mukana kasaamassa, "universaalisen" hienoa scifi miniconia, johonka toki toivon suunnatonta osanottajamäärää, joten nähkäämme Turussa 22.9 :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Vielä Finnconista ja Atoroxista osa 2

Taas kerran.

:
Atorox jaettin Finnconissa, ja,.vuoden 2012 Atorox-palkinnon voitti Pasi Ilmari Jääskeläisen nolvelli Kirje Lethelle. Toisen sijan sai Tomi Jänkälän novelli Uralin sininen. Kolmossijalla oli Petri Laineen ja Anne Leinosen yhdessä kirjoittama Kuulen laulun kaukaisen Tänä vuonna palkinnosta kilpaili 22 novellia, ja äänestämässä oli yhteensä 35 suomalaista scifin ja fantasian ystävää.

Hei.

Esiraati luki taas toistasataa ehdokasta,joista tuttuun tapaan tänä vuonna valittiin nuo 22 ehdokasta fandomin äänestykseen, Miksi taas tämä suora harrastajien äänestys ei saanut sille kuuluvaa osuuttaan mediassa.

Miksi?

Atorox joka on kuitenkin"Se"kotimaisten spefi kirjoittajien tilaisuus verratata edellisen vuoden tuotantoaan fandomin silmissä.

Siis miksi?

Me emme osa markkinoida tätä ainutlaatuista suomaista palkintoa, sillä Atoxroxin arvo Suomen vanhimpana scifi-fantasia kirjallisuupalkintona on ehdottomasti ansaitsisi suuremman media arvon.

Äh siis mikä Finnlandia palkinto, kysyn vaan? No tavataan syyskuussa Turussa ja Turconissa :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lyhyt matkapäiväkirja Finnconiin

Kävinpä sitten Finnconissa Tampereella.
Perjantaina reppu pakattuna jo klo 5 aamusella. Kynsiä pureskellen odottelin omaishoitaja sijaista, joka oli tulossa junalla Turkuun. Junahan on ollut pikkaisen epävarma kuljetusväline viimeaikoina.Hermoillessani esivalmistelin muutaman päivän ruuat hoidokilleni-no onneksi- tällä kertaa sain sijaisen ajoissa paikalle, vaikka hän olikin matkustanut lähes puolimaapalloa avukseni.Siispä matkaan, joka menikin mukavasti vaikka aikamoinen sadekuuro yllättikin, kuljettajani oli kuitenkin luotetteva(jotenkin olen aina viihtynyt naisautoiljoiden kyydissä) ja saimme ilon-aihetta meidät aiemmin ohittaneen moottoripyöräilijän värjöttellessä kastuneena bussipysäkillä.
Perillä pikainen kuittaus työvuoroistani, ja eikun hotellille.Huone oli kelvollinen ja sopivalla paikalla, mitä nyt suihku vuosi vettä lattialle-so what- sehän on con.Kohti sitten vaan perjantain etkobileitä läheiseen irkkuravintolaan, jossa jo tuttuja ja muutamaa tuntematontakin tuli tapailtua. Irkkumusiikista kun en erityisemmin välitä, ja vatsakin muistuttutti olemassaolostaan, niin takaisin syömään hotellille ja baariin, ja ansaitulle yöpuulle(öh pari olusta minibaarista).
Lauantai.
Kohti conipaikkaa ja avajaisiin. Perinteiseen tapaan piti osallistua muutamaan mielenkiintoiseen ohjelmanumeroon, ennenkuin omat "nakkini" alkoivat. Vuorojen päättyttyä ostoksille, ja löysinkin mutaman kirjan, joidenka vuoksi pelkästään kannatti tulla Tampereelle. Pari olusta toki myös conravintolassa kera ruotsalaisten tuttujen kanssa, josta sitten valmistautummaan iltabileisiin.Koska en sitten vuoden 80 ole ihmeemmin ollut Tampereella, niin en oikein osannut suunistaa bilepaikkaan, mutta onneksi hotellin henkilökunta avusti neuvomalla jonkun tunnelin kautta.Samalla sain varoituksen varoa jonkun S-Marketin kulmaa, varsinkin yö-aikaan (hui).Urheasti kuitenkin astelin eteenpäin, ja löysinkin perille, jossa tapasin "heimoni"-ja kas taas hieman olusta-.Sielläpä sitten kokoontui myös "Herrasmiesten scifistinen sikaariseura", johonka on minulla on kunnia kuulua. Tuprutellessa sain taas lisävirtaa, ja lähdin hoitamaan omaa osuuttani illan ohjelmasta(Mafia) joka saikin kivan suosion.Lisää olusta, mutta kun seuraava päiväkin sisälsi työvuoroja, niin puolilta öin kohti hotellia. Hah ja aulabaarin kautta toki
Sunnuntai.
Viimeinen con päivä alkoikin sitten taas repun pakkauksella, ja kohti aamun ensimmäistä työvuoroa, jonka myötä sunnuntaipäivä menikin ripeästi, toki lounaalle ehdin, ja siellä ystävän kanssa keskustelimme päättymäisillään olevasta conista.- hih ja pari olusta- Keskustelussamme livahti myös ajatus vuoteen 2015, ja kotikaupunkiin, joka jotenkin kiehtovasti jäi takaraivoon muhimaan. Sitten taas turvalliselle kotimatkalle, ja odottelemaan ensivuoden conia.
Varsinaisiin ohjelmiin, ja muihin asioihin palaankin myöhemmin. Suurkiitos Tampere.
ps älkää laskeko sanoja olunen, ja baari :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Hadzi

Minulla on oma pieni soppeni, jossa harrastan arjesta irtaantumista, siihen kuuluu mukava tuoli, pieni pöytä varustettuna tarpeellisella määrällä naposteltavaa,sopivaa juomaa ja paketti savukkeita. Tässä sopessa harrastan kirjallisuutta-erityisesti scifiä-tottakai. Harrastus tosin on aika yksinäistä puuhaa, mutta onneksi kotikaupungissani samanhenkisten ihmisten seurakunta, jota tietenkin kutsutaan Mafiaksi. Siellä on mukava keskustella kaikesta maan ja maailmankaikkeuden väliltä, joskus myös kirjoistakin.Melkeinpä voisi sanoa, että tarkoituksena on saavuttaa eräänlainen valaistuminen.No jos harrastajien tapaamista voi verrata seurakuntaan, niin lopputuloksena pitää olla pyhiinvaellusmatkan teko, sehän on lähes hengellinen matka johonkin pyhään paikkaan tai tapahtumaan. Meillä "seurakuntalaisilla" on onneksi vuosittainen kokoontuminen Finncon. Taaskin tuhansia "uskollisia" on junissa, autoissa, lentokoneissa ja jotkut taitavat liftatakin rinkka selässä kohti yhteistä tapahtumaamme. Kuten asiaan kuuluu, niin siellä se juoma ja ruokain on vaan jotekin parempaa, puhumattakaan erinomaisesta seurasta. Ihanpa saatetaan kielilläkin puhua. Voi siis melkeinpä sanoa että jokaisen itseään kunnioittavan "Scifistin" velvollisuus on käydä, mahdollisuuksien mukaan, ainakin kerran elämänsä aikana Finnconissa. No eihän sitä meikäläinen voi kutsua olla kuulematta, vaan kohta matkaan ja kenties taas löydän sen pikkuisen Nirvanankin. Siis minä en lähde hadzille Mekkaan, minä lähden Tampereelle :)

torstai 28. kesäkuuta 2012

Bensankatkua ja nuorille töitä?

Bensiini, tuo raakaöljystä jalostettu autojen, veneiden ja muiden koneiden elämänvesi, voisi olla eräs helpotus nuorisotyöttömyyteen. Mitäkö tarkoitan?. Ajatus juolahhti mieleen, kun istuskelin kaverin autossa hänen tankatessaan kylmäasemalla, ja tumpelo kun on, niin onnistui tietenkin valuttamaan tuota menovettä vaalealle kesäpuvulleen. Aikanaan lähes joka nurkassa oli bensa-asema jossa nuoret "letkuneekerit" tankkasivat, pyyhkivät lasit, tarkistivat renkaiden ilmanpaineet. Tarvittaessa mittarikentällä tehtiiin jopa pikku huoltoja, kuten öljyn lisäystä, lampun, tuulettimen hihnan vaihtoja, jne, jne. Asiakas se vain istuskeli aseman kahviossa, ja pirtsakka bensapoika hoiteli menopelin kuntoon.Useasti nämä palvelevat henkilöt olivat nuoria poikia tai tyttöjä n. 15-18 vuotiaita, jolle ei koulunkäynti oikein maittanut, vaan saivat arvokasta työkokemusta, ja pientä(harjoittelijan) palkkaa, joka tosin oli Kelan työttömyysrahaa parempi.
Mutta niinhän siinä kävi, että aika ajoi palvelujen ohi, raakaöljy kallistui, Öljy-yhtiöt monopolisoituivat  ja tulivat ahneiksi, bensan hinta nousi ja asiakkaatkin muuttuivat kiireisiksi "peltilehmiensä" orjiksi, johonka ei kukaan saa koskea, ja palveluasemat alkoivat kadota.
Nykyisin sitä sitten tankataan itse kliinisillä kylmäasemilla, sotketaan vaatteet tai ainakin liataan kädet. Suomen Bensiinikauppiaat ovat huolissaan lisääntyneistä bensavarkauksista, ja ovat siirtymässä suljettuihin mittarikenttiin, eli maksa ensin sitten vasta pumppu avataan. Mitäs jos palattaisiin monipuolisiin palveluasemiin, bensapoijat tankkaisivat, ja samalla valvoisivat että ei maksamatta karata, asiakkaiden olisi mukavampi olla, ja ennenkaikkea monille nuorille tarjoutuisi mahdollisuus kokeilla työntekoa, Saattaa myös olla että nuori huomaisi, ettei työkään aina ole herkkua, vaan paluu koulunpenkille alkaa houkttelemaan.
Toki tämä palvelun parantaminen nostaisi polttoaineen hintaa, mutta onhan se bensa jo muutenkin hintavaa, joten tekisikö se muutama sentti lisää enään mitään merkittävää.
 Vai tekisikö sittenkin??

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannusyönä.

Merenlahden yllä aurinko hiljalleen valuu kohti taivaanrantaa, ja koronan juuri hipaistessa veden heijastusta, se alkaa nousta kohti uutta päivää. Terassilla isutuva, hieman jo väsyneen oloinen, kuuntelee kesävieraiden humalaista kuorsausta pihan vierasmajasta. Nurmikon reunalla olevan grillin hiilet hehkuvat, vielä kärvenneiden makkaraoiden rasvassa.Tyynen veden pinnalla uiskenteleva kuikka aloittaa aamulauluaan, ja vastaisella rannalla kylän Nuorisoseuran tanssilavan juhannusjuhlinta on hiljentynyt. Humalatuneet tanssijat ja illan solistina ollut keskitason levytähti, siirtyvät kohti  omia toimiaan.Illan pari puukotettuakin on jo viety hoitoon.
Terassilla istuva huokaisee, jokahan pitäisi astella laiturille, on jo lähes aika, ihokin jo kutiaa sen merkiksi. Kävellessään kohti laituria, vilkaisee vielä taakseen, kyllä ulkopöydällä on aamianen ja "korjausjuomat" valmiina vieraille-hyvä isäntähän kun on.
Laiturin päätyyn astuttuaan ja havahduttuaan nousevan auringon edessä pieneen hopeaiseeen välähdyksen- lokkiko?  Ei
Hopeinen välke lähenee ja suurenee,vesi alkaa väreillä ja kaislikko kaartu syvälle lahden pintaan. Välke pysähtyy aivan laiturin eteen, ja heti iho alkaa kuoriutua, sen alta paljastuu neljä raajaa, kaksi melko pientä etujalkaa, suuret voimakkaat takajalat, pään alta vapautuu, kookas kallo terävine hampaineen, pitkä joustava pyrstö vielä hieman ahdistaa, mutta mikä  helpotus.
Hopeinen välke materialisoituu ja siitä tulee kaunis kaarevasiipinen sukkula, jonka laskuportti ojentautuu kohti,ja ulos astuu päivystävä Velo, joka tervehtii ja toteaa . "Tervetuloa Amiraali T-R"
-Olemme valmiit viemään teidät kiertortata alukseenne, olemme valmiina toteuttamaan  maapallon ajanlaskun mukaisen joulukuun 2012 muutoksen. Alus on komennossanne .

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vieroita, vieroituksesta.

Tupakka. Tuo karmea myrkky jota käytän, siis olen terveys-innoitteisen yhteiskunnan paha vihollinen.
Tällaisen pötkyleen laitoin suuhuni joskus yli 40-vuotta sitten. Silloin oltiin hippejä ja kovia jätkiä, aloimme koulun jälkeen istua vanhan kunnon Valion omistamissa kahviloissa, Turun kovin paikka oli Valion kahvila "femma". Siellä oli jukeboksissa aina uusimmat "biisit" kuten Slade, Alice Cooper , David Bowie jne.jne. Tupakkia ja pikku rahoilla ostettua "pikkukaffetta" kului. Tämä tapa on siitä asti kulkenut mukana. Työelämään lähdettyäni 1975 alkaen, mikään ei ollut mukavampaa kuin tupakkitauko ja kuppi kaffetta. Tehokkuuteni tauon jälkeen oli varmasti parempi kuin nykyiset "taukojumpat".
No vuodet kuluivat näin sopuisassa yhteiselossa, tupakin kanssa. Sittenhän ne keksivät alkamaan kiristää tupakinpolttoa ihan lailla, ensin piti kirmailla ulos työpaikalta, jossa toki tehokasta työaikaa tuhlattiin ainakskin tunti. Siihen oli siis pakko sopeutua , varsinkin kun pomokin oli tupakkimiehiä. Hah tulos ja tehokas tuotanto.
Totta toki ymmärrän savukkeen vaarallisuuden terveydelle, ja vaikkakin sain "hepulin" tupakointikiellosta ravintoloissa, ja muutenkin julkisissa tiloissa,olen oppinyt elämään sen kanssa.
Nyt vuonna 2012 kun olen parisen vuotta , joutunut juoksemaan eri lääkäreiden luona joiden ensimmäinen kehoitus on ollut "Tupakka pois" no ajattelin viimeinkin yrittää.
Siispä koetin lopettaa nikotiin purukumien kanssa, ja mitä vielä. Savukeaskini maksaa tällä hetkellä 4,20€ ja nämä purkat 12 kpl 22, 39 lähi Siwassa. No yritystä silti. Kaksi vuorokautta pureskelin purkkaa, nikotiinin puute nousi ihan hirveeksi, olin suorastaan ympäristölleni vaarallinen. Päätin lopettaa tuon kamalan purkan pureskelun ja ostin uudelleen tupakkia.
Ja kaspa, tuprutteluni  on edeleen samalla tasolla kuin ennenkin, mutta nyt en pääse siitä "pirun purkasta "eroon, eli päivittäinen nikotiinimäärä on siis tuplaantunut. Toisaalta purkan maku on niin kamala, että ihan tahdonvoimalla?? voi siitä erota, mutta lopputulemana, minulla on edelleenkin "pötkyle suussa" on se vaan niin helponpaa, näin vanhan kääpänä,ilman purkkaa toivottavasti.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Nakita itsesi.

Kesä etenee, ja mukavia tapahumia tulee. Fandom liikkuu ja tarttuu pyydykseen. On taas kesäretkiä, Fanzupitoa ja tietenkin Finncon. Näiden tapahtumien järjestäminen on pitkä prosessi, joka vaatii tekijäporukalta paljon työtä ja omistautumista.(Rahaa).
Taas kun lähden mukaan nauttimaan hyvästä ohjelmasta, seurasta, ruuasta ja toki juomasta, sekä mahtavasta tunnelmasta, jonka eteen on järjestäjät valuttaneet"Verta, hikeä ja kyyneleitä", niin katson että mahdollisuuksieni mukaan nakitan itseni auttamaan. Muutama tunti vapaaehtoistyötä tilaisuuden hyväksi on minusta parhain tapa kiittää järjestäjää siitä vaivasta jonka johdosta meillä vierailla on taas mukavia muistoja vuodeksi eteenpäin.
Itsensä nakittaminen on antoisa tapa olla osana, niin tapahtumaa kuin fandomia, ja kenties itsekkin on joskus järjestämässä jotain jonkun sortin "häppeninkiä", niin varmasti on  kiitolllinen kaikesta apuporukasta. Siis kun taas lähdemme kesärientoihin mukaan, niin ottakaamme mukaan pikku hetkonen "apuhenkeä" ja NAKITTAKAA itsenne.
Nähdään kesällä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kirpputori,ajankulua,kierrätystä vai uskonto.

Naapurissani on eräs Turun suosituimmista Kirpputoreista, on ollut jo lähes 10-vuotta.Itse olen siellä poikennut vain parikertaa vuodessa, mutta sivusta seurannut sen ympärillä olevaa hyörintää. Oli sitten kesä tai talvi, satoi tai paistoi, pyhä tai arki, niin piha on täynnä myyjiä jo puolituntia ennen avaamista.
Aina samat autot kurvaavat pihalle, samat kasvot raahaavat erilaista tavaraa sisään.(toisista kirpputoreista ostettua)???
Kirpputorin idea kaiketi on päästä eroon itselleen turhasta tavarasta, ja myydä kohtuu-hintaan eteenpäin tarvitseville. Tämä minusta on ainakin lastenvaatteiden kohdalla erityisen mainiointa kierrätystä. Toisaalta siis katselen samoja ihmisiä päivästä-päivään istumassa siellä kahvilla, ostamatta tai myymättä mitään, eli siis heille ajankulua.
Kävin taas siellä itsekkin, ja ihan syystä, vein ystävälleni myyntiin minulle tarpeetonta tavaraa koska tiedän tämän pikkuisenkin kaupanteon hänelle tarpeelliseksi, mutta kas, kun astuin sisään, karmea vanhojen, jopa ehkä pesemättömien vaatteiden tuoksu, samat onnettomat roinat, jotka näin viimeksi vuosi sitten. Tila oli kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka ostivat niitä toisiltaan, ja siirsivät ne jälleen omiin looseihinsa myyntiin, ehkä euron tai pari kalliimmalla. Nenääni pidellen kiertelin ympäriinsä, ja kas havitsin eräässäkin hyllyssä ihka-uuden, ja "viimeistä huutoa" olevan ja Stockmannin tavaratalon hinta-lapululla olevan partakoneen, jossa oli hintana 129€. Tämä uutuus oli hinnoiteltu 50€. Pari hyllyä myöhemmin havaitsin uuden 6-osaisen teeastiaston alkuperäis- pakkauksessa hintaan 5€. Käväisn paikalla olevalta kassamyyjältä kysymässä tätä, niin hänen vastauksensa oli, ettei he kysele myyjiltä sen kummenmin myyntiin tuodusta tavaroista, kunhan hyllyvuokra on kunnossa. sääli siis rehellistä ystävääni. Uskonlahkoksi vaitän tätä tomintaa, koska jopa "kirkollisina pyhinä" paikka on auki ja kansaa on enemmän toistensa tavaraa tonkimassa, kuin missään kaupungin kirkoissa. Kaikesta tästä näkemästäni päätin, kun minulle tulee tarpeetonta tavaraa, niin kierrätän sen mielummin jätteenkäsittelylaitokseen. Kirpputoria vaan en ymmärrä.  

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Uraliin, Uraliin

Meillä on jokusen aikaa keskusteltu Natosta, Euroopan liittovaltiosta ja talouskriisistä. Minusta rahaliitto on ainoa oikea tapa tasoittaa eurooppalainen talouskriisi, minä haluaisin siirtää talouspoliitiikan Euroopan keskuspankille, ja komissiolle antaisin verotus ja työvoimapoliitiikan hoidon, koska kansallis-aateisen valtion aika on jo ohi.
Euroopan kattava liittovaltio on ainoa oikea ratkaisu tuleville-ja nykyiselle- sukupolvelle, jossa nykyiset valtiot ovat "kuntia" ja niissä kansalaiset valitsisivat parlamentin.  Nykyvaltioiden päämiehistä voisi muodostaa euroopan halituksen, jotka keskuudestaan valitsisivat vaikka "Keisarin" Toki tekisin myös yritysten yhteiskuntavastuulle sen ainakin, että voitot pitää tallentaa siihen kuntaan tai maahan jossa työntekijät ovat, ja jos yritys muuttaa maasta, niin sitten kova lähtömaksu.Tämä maksu siirretäisiin kassaan , josta maksettaisiin ainakin vuoden palkka menetetystä työpaikasta.
Puolustuksesta sen verran, että "demokraattinen" ajatusmalli vaatii yhtenäistä puolustuspolitiikkaa, ja siinä Nato on ainoa oikea ratkaisu. Nyt meitä täällä koto-Suomessa  kävi yksi Makarov pelottelemassa, ihan vanhan neukkuajan tyyliin.Tehdäänpä  Makoarovista makkaraa. Ennen kuin eutanasiapiikki minut lopettaa, niin toivon voivani vanhana nostomiehenä olla mukana Euroopan liittovaltion, Suomen Natojoukkojen osana, yhdessä monikulltuurisen , ja sukupuolineutraalin joukkon osana nostamassa Liittovaltion lippua Uralin huipulle

tiistai 29. toukokuuta 2012

Genre koulukiertueelle.

Kaameaa alkukesän flunssaa potiessani sain päähäni ajatuksen.Entäpä jos Suomalainen fandom, jossa on useita upeita Scifi ja Fantasia kirjoittajia, sekä myös oivia sarjakuvataiteilijoita, voisi koota keskuudestaan kouluja ja oppilaitoksia kiertävän ryhmän, joka yhdessä rakentaisi eräänlaisen "opetuspaketin".
Tämä voisi sisältää kirjoitusopastusta,neuvoja miten saada tekstejään eteenpäin, kyvykkäät piirtäjät voisivat saada vinkkejä sarjakuvapiirtämisetä, jne jne. Ryhmä voisi sitten aikansa ja halunsa mukaan tarjota itseään ja opetuspakettia koulujen äidinkielen opettajille, ja muille kirjallisille sekä piirustusharrastajille.
Ainakin minun kouluaikana oli tapana tuoda paikalle aikansa kirjoittajia kertomaan ja opastamaan, sekä kannustamaan. Tämä tietenkin pikku korvausta vastaan. Ajatus tuntuu ainakin pikkumittakaavassa mahdolliselta, tai sitten se on kuumeista houretta, mutta mietittäväksi

perjantai 25. toukokuuta 2012

Vanhustenhoidosta ja suvustakin.

Niinhän se vanhuuspalvelulaki-esitys lässähti. Peruspalveluministeri ei saanut, tai uskaltanut esittää hoitohenkilökunnan määrää. Nähtäväksi jää, josko vielä lausuntokierroksella siihen löytyisi rohkeutta puuttua. Laitoshoidostahan me olemme tässä viimaikona kuulleet ja lukeneet erilaisia kauhujuttuja. Vanhuksia sidotaan vaipoissaan sänkyihin, hiljennetään rauhoittavilla, iltaruoka syötetään jo puoliltapäivin, ulkoilemaan pääsee jos joku vieraileva omainen vie, jne, jne...
Minunkin äitini on vanhus, joka juuri ja juuri selvisi vaikeasta sydänleikkauksesta, jonka jälkiseurauksenä hän menetti näkönsä.Elämänhalu jäi.
Minulle ei tulllut mieleenkään laittaa häntä laitokseen, vaan ryhdyin hänelle omaishoitajaksi,kun itsekkin tässä kremppakoipi olen. Syötän, juotan, jaan ja annostelen lääkkeet, suoritan insuliinipistokset.
Pukeutumisessa ja pesuissa autan (Vessa avustajaksi ei ole vielä tarvetta). Ulkoilemme yhdessä, sillä rollaattorilla hän suoraa tietä uskaltaa "pimeydessä" astella.Turun Kaupunki ystävällisesti maksaa tästä pikku korvauksen, ja nyt kovasti odottelemme päätöstä parin euron taksimatkoista.En siis osastani halua valittaa, paitsi: Kun lähiomainen sairastuu, ja joku ottaa omaishoitovastuun, niin näyttää siltä että muu suku huokaa helpotuksesta, toivottaa tyytyväisenä onnea, ja häipyy takavasemmalle. Menkööt .
Ainoa vaan on se,että tilanne joskus vaatii myös muiden omaisten osallistumista, ja siinäpä sitten onkin tekemistä."Minulla on ulkomaanmatka, "Meillä on niin kiirettä" "Kyllä sinulla varmaan joku kaveri on, joka voi tulla, sinua tuuraamaan, jos sinulla on joku meno". On kyllä ja pari ystävällistä naapuriakin, mutta hoidokkihan on meidän omaisemme.
Suku hyvä: Hoidokki on meidän omaisemme, ei vieraiden-vaikka ystävällisiä ovatkin. Varoitan kaikkia jotka suunnittelevat omishoitajan raskasta, mutta antoisaa vastuuta. Sitokaa sukulaisenne puuhun tai ne karkaa. Tai sopikaa etukäteen osallistuminen, vaikka hoitokuluihin.
Niin että tiedoksi vaan suku, keskisormea teille, kyllä meillä täällä vielä eletään.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Media näkee, ei lue.

Olemme alkanet elämään kuvan maailmassa. Tökimme älypuhelimien kuvakkeita, ja lähettelemme hymiöitä ja peukkuja facebookissa. Kovasti korostetaan medialukutaitoa, mutta onko se palaamista muinaisen Egybtin hieroklyyfeihin. Hyvänä esimerkkinä on iltapäivälehtien otsikot suomalaisesta scifistä.tai fantasiasta. Otsikoihin pääsee ylistävät kirjoituset kotimaisesta scifi elokuvasta, tai aiheeseen
liittyvät pelit.En missään nimessä halveksi kotimaista scifielokuvaa, Star Wrekkiä, Iron Sky:tä, tai mahdollisesti tulevaa "Hitlerin nuttaamista", jotka ovat loistavia esimerkkejä Suomalaisen fandomin sisusta.
Enemmän ihmettelen "iltapäivä median" haluttomuutta huomioida, tai kyvyttömyyttä tarttua kotimaiseen scif ja fantasiakirjallisuuteen.Meillä on tosi upeita kotimaassa, jo julkaisseita, sekä maaimallakin menestyneitä spefi kirjoittajia. Kymmeniä, jopa satojakin loistavia harrastelehtiin kirjoittavia  nousevia tähtiä.Omakustanteita,tai pienkustantajia, joiden teokset eivät koskaan näy "lööpeissä"
Ottakaa nyt ihmeessä iltapäivä(puolipäivä) kultuuritoimittajat joskus käteen kotimainen scifi,tai fantasiakirja, siitä saattaa jokupäivä tulla se huippuleffa, jotka taas nostatte otsikoihin.
Luulisi lukemisen ja sen arvioinnin olevan mukavaa ja älyllistä vaihtelua "Hollywoodin julkimoiden bikini vilauttelulle"

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ja silti kukaan ei vastaa.

Meidän pitäisi jo elää informaatioyhteiskunnassa, jossa tiedonvälitys on nopeaa jopa reaaliaikaista.
Lähes jokaisella- myös minulla- on tietokone ja siinä kaksikin sähköpostiosoitetta, Twitter tili, Facebook, taskussa kulkee enemmän tai vähemmän älyä sisältävä "kännykkä", jolla voi jopa soitaa.Voin myös toki käyttää perinteistä kirjepostia ja tarvitaessa mennä vaikka paikanpäälle.
No tämän Toukokuun aikana olen laittanut "mailia", tweetannut, tekstannut,laittanut facebookkiin julkista ja privatti viestiä, soittanut ja jättänyt viestiäni vastaajaan, yrittänyt käydä paikanpäällä.Kirjepostia en ole vielä lähetellyt. Ja silti ei kukaan vastaa.!!
Minusta hyvään tapaan kuuluu se että, jos vastaanottaja ei juuri nyt ehdi asiaani käsitellä,niin olisihan se järkevää ainakin jotenkin lyhyesti ilmaista se että viesti on tullut perille, ja asiani on huomioitu.
Kiitollisuudella.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Talvivaaran Örkki-Painajaisuni # 1

Näinpä kamalan painajaisen, jossa:
Örkki joka on romaaneissa esiintyvä paha, sotaisa ja vihamielinen mielikuvitusolento.Sanotaan jos sellainen tulee vastaan synkällä metsätiellä, niin on parasta juosta kovaa, tai ottaa päästä kiinni ja pyöriä paniikissa ympyrää ja toivoa parasta.. Hah,onneksi Örkki on mielikuvitusolento-vai onko sittenkään?
Epäilenpä että sellainen on löytynyt Talvivaaran kaivoksesta, tai ei siis kaivoksesta, vaan siitä johtuen.
Tuntuu aivan siltä Örkki on alkanut vaikuttamaan Kainuun maakunnassa, ja koska se on alunperin kirjallinen hahmo, niin se pitää kirjallisuudesta.Erityisesti se pahuudessaan haluaa Kainuun katajaisen kansan olevan kuin, Ilmari Kiannon teoksen- Punainen Viiva henkilöt.
Kirjan päähenkilöt, ”Topi” ja ”Riika” Romppanen viiden lapsensa kera, asuvat erämaassa, Korpiloukon mökissä köyhyyden ja kurjuuden keskellä.Kirja alkaa karhun mennessä talviunille ja loppuu karhun herätessä uuteen kevääseen, siinä välissä Topin lapsista osa kuolee nälkään,tauteihin, ja karhu vie viimeisen lehmän.Heräävä sosialismi antaa perheelle uskoa paremmasta, aivan kuin Talvivaaran kaivos. Topi ja Riika käyvät vetämässä punaisen viivan, odottaen parempaa  Karhu myös vetää oman punaisen viivansa, mutta se viiva on verivana korpiloukkolaisen suonista. Karulla kirjalla on totisesti karu loppu, kun mahdollisesti raskaana oleva Riika jää yksin kahden lapsensa kanssa, kun karhu surmaa Topin.
Tämänlaista elämää Örkki haluaa tänä päivänä  Kainuuseen, apunaan sillä on oma "Morlokkilaumansa", jotka ovat asemissa kaivoksella, tutkimassa parin" järven lätäkön" suolapitoisuuksia ja muita päästöjä.Ne möykkäävät mediassa, ja vaativat kaivoksen palauttamista poronjäkälän kasvuualueksi.
Örkkiä itseään ei kuitenkaan Kainuussa näy, se kaukovaikuttaa maamme pääkaupungissa. Örkki ei enää ratsastele "Helvetin tulikavioisella hevolla", vaan sen voi havaita mustan Audin taakapenkiltä .Usein se nähdään osana luonto porukoita, tai Arkadinmäellä. Parhaiten sen voi löytää Ympäristöministeriöstä.Nyt se Örkki on iskenyt pahan katseensa myös Raahen suuntaan.
Voiko mikään enään pysäyttää tätä pirunomaista mustapartaista kammotusta?
Tähän kohtaan aloin unestani heräillä, vielä hetken kuulin jostain kaukaisuudesta,vaimean,vastavoiman äänen,hiljaa se toisti mantraa Kansantalous, kansantalous ,työllisyys,hyvinvointi.
Toivoa siis on, mutta pelkään painajaisen vielä pitkään jatkuvan.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Atoroxista

Atorox, joka määritelmän mukaan on:Turun Science Fiction Seura ryn jakama maamme vanhin tieteiskirjallisuuspalkinto. Se myönnetään vuosittain edellisen vuoden parhaalle ensimmäistä kertaa julkaistulle kotimaiselle science fiction- tai fantasianovellille.
Näin tämänvuotisen äänestyksen ollessa loppusuoralla, joutuu väkisinkin pohtimaan palkinnon julkisuutta.Maassamme on useita kirjallisuuspalkintoja, jopa scifi gernressäkin monta merkittävää, puhumattakaan valtakunnallisesti tunetuista kisoista. Suomessa on "Seniori", Juniori,Tieto Finlandiaa sekä J.H Erkon kirjoituskilpailu tai Runeberg palkinto yms.yms. Näillä on valtakunnalisesti suuri media-arvo jo ehdokas asettelusta asti.Toimittajaa ja TV-ryhmää pyörii ympärillä, kommentointia ja spekulointia on lehdissä palstakaupalla.Entäpä Atorox? Hyvällä tuurilla on paririviä sivun täytteenä, jossain kultuurisivun alalaidassa.
Pitäisköhän meidän syöttää ja juottaa iso toimittajalauma ja itsekkin hypettää jatkuvlla tiedottamisella median suuntaan tulevasta palkinnosta, varsikin kun Atoroxsin äännestystapa poikkeaa kaikista muista. Atoroxilla ei ole "asiantuntija" raatia, tai julkimoa päättämässä voittajaa, vaan me kaikki,eli siis Fandom kokonaisuudesaan voi osallistua äänestykseen.Kantakakaamme palkittuja "kultatuoleissa" ympäri Finnconia, järjestäkäämme suuria voitonjuhlia, nostakaamme palkintoa esille ja jalustalle, josko sitten ensivuonna Atoroxkin herättäisi median kiinnostusta, vai onko niin että vain suuri rahapalkinto, on ainoa houkutin medialle? Mene ja tiedä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Jalka.

Jalka on seisomiseen ja kävellen liikkumiseen käytettävä raaja Jalkoja on useimmilla eläimillä parillinen määrä.Pystyasennossa kulkevalla ihmisellä, samoin kuin muilla kädellisillä jalkoja on kaksi.
Minullakin on sellaiset,mutta vasen on petturi. Olet ollut mukana syntymästäni saakka, ja silloin annoit ymmärtää olevasi kaverini,mutta petit minut ensimmäisen kerran ollessani kolmevuotias.Katosit altani kun tulin alas portaita-siis pää auki ja parku päälle.Kuusivuotiaana sama juttu, ja minä läpi porraskäytävän ovenlasin, ja siitä muistona vieläkin arpi otsassa. Kouluaikana iskit taas, tappelin välitunnilla (Terve Strengelin Karri), putosin lumikasasta ja murruit, no se siitä. Armeijassa päästit kyykäärmeen puremaan itseäsi, mutta jaksoin silti uskoa kaveruuteesi. Jostain syystä rauhoitut useaksi vuodeksi,kunnes talven 2004 pikku-joulujuhlan jälkeen (jossa olin pitänyt upean koulutus ohjelman-sanon minä) iskit kun tulin alas bussista. Taas menin turvalleni suoraan jalkakäytävälle ja naama auki.Lopullinen niitti tuli, kun lykkäsit itsesi valkoisen Mitzun pyörän alle 14.5.2010, ja päätit mennä ihan kappaleiksi. Nyt olen leikkauttanut sinut kolmasti,mutta sinä päätit lahjaksi antaa minulle hermosäryn ja halvaannutit osan sääreni pohjelihasta.Kuitenkin olet osa minua, niin annan sinulle vielä mahdollisuuden. Luovutan osan selkälihas-hermoa, ja siirrtätän sen sinun tuhoamaasi pohjelihakseen. koska uskon vielä yhteiseen taipaleeseemme. MUTTA jos nyt et tokene pyydän Ortobedia ottamaan esille, Luusahan, sakset , puukon ja häivyttämään sinut kalajauhoksi. Ystävyydellä minä.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Annetaanko pahalle pikkusormi?

Raha ei kasva puussa, ei edes scifissäkään.Olen tässä kerännyt mainosrahaa syksyiselle tapahtumalle, ja päätöksiä "vatsa kuralla" odotellessani, niin mieleen taas juolahti vanha ajatus rahoituksista.Finncon on valtava ponnistus järjestävälle seuralle, kun rahaa tilavuokraan, kunniavieraisiin yms joutuu haalimaan sielttä sun täältä. Voisiko siis vaikka Finncon-yhdistys koettaa neuvotella yhtä isoa vuosittaista pääsponsoria, jolle voidaan myötää "Finnncon sponsored by taho x"status.Jos vaikka kovan tilavuokran maksaisivat, ja siitä hyvästä conipaidasta löytyisi joku logo ja myytipöytien joukossa omaa toimintaa mainostaisivat. Minusta näin toimittaessa järjestävän seuran käyttöön vapautuisi enemmän voimavaraa varsinaisen conin sisällön tekemiseen, vai onko tämä ihan kamala kultuurishokki. Tuumii hän.

torstai 10. toukokuuta 2012

Taloyhtiön Talkoot.

Taloyhtiössämme on kevät-talkoot. Asukkaat ryntäävät taas- joka keväiseen tapaan- rukkaset kourassa, ja uusimmat ulkoilupuvut päällä, suorittamaan yhtiön sosiaalista toimintaa. Puskat puhdistetaan ja nurmet haravoidaan.Ulkopenkit asetellaan paikiolleen, ja kukka-asetelmista kinastelevat talon mummot.Lapsille limua, pihagrilli höyryää. Herrat puhuvat politiikkaa, ja isännöitsiä haukutaan. Kaikki katsovat kieroon "kakkostalon" Vietnamilaista maahanmuuttajaa, joka tuo lapsiaan kotiin päiväkodista.
Mitäpäs minä? Klenkkaan kipeen koipeni kanssa korvat luimussa ja posket punaisena kotia kohti lähikaupasta, kassissani kilisee pari olutpulloa ja kädessä lähipizzeriasta ostettu kebab. Talkoo seurue tervehtii ja huutelee -Täällä olisi vähän mullanlevitystä takanurmella, tuleppa mukaan-
Joo joo ihan kohta-minä mutisen, Enpä tule.Illalla kuitenkin aion käydä rosvoomassa grillistä makkaraan, ja jos uskallan yhden "talkoo olusen".

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Vastakkain asettelun aika on ohi.

Hassua kun meillä Turussa, on niin mukavasti jakautunut Scifi-harrastajakunta, ettei puolentunnin yhteinen esiintyminen tulevassa Tampereen Finnconissa onnistu ilman vaikeuksia. Harrastus kuitenkin on niin penellä porukalla, joten eiköhän koeteta  toimia yhdessä