Lyhyt matkapäiväkirja Finnconiin

Kävinpä sitten Finnconissa Tampereella.
Perjantaina reppu pakattuna jo klo 5 aamusella. Kynsiä pureskellen odottelin omaishoitaja sijaista, joka oli tulossa junalla Turkuun. Junahan on ollut pikkaisen epävarma kuljetusväline viimeaikoina.Hermoillessani esivalmistelin muutaman päivän ruuat hoidokilleni-no onneksi- tällä kertaa sain sijaisen ajoissa paikalle, vaikka hän olikin matkustanut lähes puolimaapalloa avukseni.Siispä matkaan, joka menikin mukavasti vaikka aikamoinen sadekuuro yllättikin, kuljettajani oli kuitenkin luotetteva(jotenkin olen aina viihtynyt naisautoiljoiden kyydissä) ja saimme ilon-aihetta meidät aiemmin ohittaneen moottoripyöräilijän värjöttellessä kastuneena bussipysäkillä.
Perillä pikainen kuittaus työvuoroistani, ja eikun hotellille.Huone oli kelvollinen ja sopivalla paikalla, mitä nyt suihku vuosi vettä lattialle-so what- sehän on con.Kohti sitten vaan perjantain etkobileitä läheiseen irkkuravintolaan, jossa jo tuttuja ja muutamaa tuntematontakin tuli tapailtua. Irkkumusiikista kun en erityisemmin välitä, ja vatsakin muistuttutti olemassaolostaan, niin takaisin syömään hotellille ja baariin, ja ansaitulle yöpuulle(öh pari olusta minibaarista).
Lauantai.
Kohti conipaikkaa ja avajaisiin. Perinteiseen tapaan piti osallistua muutamaan mielenkiintoiseen ohjelmanumeroon, ennenkuin omat "nakkini" alkoivat. Vuorojen päättyttyä ostoksille, ja löysinkin mutaman kirjan, joidenka vuoksi pelkästään kannatti tulla Tampereelle. Pari olusta toki myös conravintolassa kera ruotsalaisten tuttujen kanssa, josta sitten valmistautummaan iltabileisiin.Koska en sitten vuoden 80 ole ihmeemmin ollut Tampereella, niin en oikein osannut suunistaa bilepaikkaan, mutta onneksi hotellin henkilökunta avusti neuvomalla jonkun tunnelin kautta.Samalla sain varoituksen varoa jonkun S-Marketin kulmaa, varsinkin yö-aikaan (hui).Urheasti kuitenkin astelin eteenpäin, ja löysinkin perille, jossa tapasin "heimoni"-ja kas taas hieman olusta-.Sielläpä sitten kokoontui myös "Herrasmiesten scifistinen sikaariseura", johonka on minulla on kunnia kuulua. Tuprutellessa sain taas lisävirtaa, ja lähdin hoitamaan omaa osuuttani illan ohjelmasta(Mafia) joka saikin kivan suosion.Lisää olusta, mutta kun seuraava päiväkin sisälsi työvuoroja, niin puolilta öin kohti hotellia. Hah ja aulabaarin kautta toki
Sunnuntai.
Viimeinen con päivä alkoikin sitten taas repun pakkauksella, ja kohti aamun ensimmäistä työvuoroa, jonka myötä sunnuntaipäivä menikin ripeästi, toki lounaalle ehdin, ja siellä ystävän kanssa keskustelimme päättymäisillään olevasta conista.- hih ja pari olusta- Keskustelussamme livahti myös ajatus vuoteen 2015, ja kotikaupunkiin, joka jotenkin kiehtovasti jäi takaraivoon muhimaan. Sitten taas turvalliselle kotimatkalle, ja odottelemaan ensivuoden conia.
Varsinaisiin ohjelmiin, ja muihin asioihin palaankin myöhemmin. Suurkiitos Tampere.
ps älkää laskeko sanoja olunen, ja baari :)

Hadzi

Minulla on oma pieni soppeni, jossa harrastan arjesta irtaantumista, siihen kuuluu mukava tuoli, pieni pöytä varustettuna tarpeellisella määrällä naposteltavaa,sopivaa juomaa ja paketti savukkeita. Tässä sopessa harrastan kirjallisuutta-erityisesti scifiä-tottakai. Harrastus tosin on aika yksinäistä puuhaa, mutta onneksi kotikaupungissani samanhenkisten ihmisten seurakunta, jota tietenkin kutsutaan Mafiaksi. Siellä on mukava keskustella kaikesta maan ja maailmankaikkeuden väliltä, joskus myös kirjoistakin.Melkeinpä voisi sanoa, että tarkoituksena on saavuttaa eräänlainen valaistuminen.No jos harrastajien tapaamista voi verrata seurakuntaan, niin lopputuloksena pitää olla pyhiinvaellusmatkan teko, sehän on lähes hengellinen matka johonkin pyhään paikkaan tai tapahtumaan. Meillä "seurakuntalaisilla" on onneksi vuosittainen kokoontuminen Finncon. Taaskin tuhansia "uskollisia" on junissa, autoissa, lentokoneissa ja jotkut taitavat liftatakin rinkka selässä kohti yhteistä tapahtumaamme. Kuten asiaan kuuluu, niin siellä se juoma ja ruokain on vaan jotekin parempaa, puhumattakaan erinomaisesta seurasta. Ihanpa saatetaan kielilläkin puhua. Voi siis melkeinpä sanoa että jokaisen itseään kunnioittavan "Scifistin" velvollisuus on käydä, mahdollisuuksien mukaan, ainakin kerran elämänsä aikana Finnconissa. No eihän sitä meikäläinen voi kutsua olla kuulematta, vaan kohta matkaan ja kenties taas löydän sen pikkuisen Nirvanankin. Siis minä en lähde hadzille Mekkaan, minä lähden Tampereelle :)

Bensankatkua ja nuorille töitä?

Bensiini, tuo raakaöljystä jalostettu autojen, veneiden ja muiden koneiden elämänvesi, voisi olla eräs helpotus nuorisotyöttömyyteen. Mitäkö tarkoitan?. Ajatus juolahhti mieleen, kun istuskelin kaverin autossa hänen tankatessaan kylmäasemalla, ja tumpelo kun on, niin onnistui tietenkin valuttamaan tuota menovettä vaalealle kesäpuvulleen. Aikanaan lähes joka nurkassa oli bensa-asema jossa nuoret "letkuneekerit" tankkasivat, pyyhkivät lasit, tarkistivat renkaiden ilmanpaineet. Tarvittaessa mittarikentällä tehtiiin jopa pikku huoltoja, kuten öljyn lisäystä, lampun, tuulettimen hihnan vaihtoja, jne, jne. Asiakas se vain istuskeli aseman kahviossa, ja pirtsakka bensapoika hoiteli menopelin kuntoon.Useasti nämä palvelevat henkilöt olivat nuoria poikia tai tyttöjä n. 15-18 vuotiaita, jolle ei koulunkäynti oikein maittanut, vaan saivat arvokasta työkokemusta, ja pientä(harjoittelijan) palkkaa, joka tosin oli Kelan työttömyysrahaa parempi.
Mutta niinhän siinä kävi, että aika ajoi palvelujen ohi, raakaöljy kallistui, Öljy-yhtiöt monopolisoituivat  ja tulivat ahneiksi, bensan hinta nousi ja asiakkaatkin muuttuivat kiireisiksi "peltilehmiensä" orjiksi, johonka ei kukaan saa koskea, ja palveluasemat alkoivat kadota.
Nykyisin sitä sitten tankataan itse kliinisillä kylmäasemilla, sotketaan vaatteet tai ainakin liataan kädet. Suomen Bensiinikauppiaat ovat huolissaan lisääntyneistä bensavarkauksista, ja ovat siirtymässä suljettuihin mittarikenttiin, eli maksa ensin sitten vasta pumppu avataan. Mitäs jos palattaisiin monipuolisiin palveluasemiin, bensapoijat tankkaisivat, ja samalla valvoisivat että ei maksamatta karata, asiakkaiden olisi mukavampi olla, ja ennenkaikkea monille nuorille tarjoutuisi mahdollisuus kokeilla työntekoa, Saattaa myös olla että nuori huomaisi, ettei työkään aina ole herkkua, vaan paluu koulunpenkille alkaa houkttelemaan.
Toki tämä palvelun parantaminen nostaisi polttoaineen hintaa, mutta onhan se bensa jo muutenkin hintavaa, joten tekisikö se muutama sentti lisää enään mitään merkittävää.
 Vai tekisikö sittenkin??

Juhannusyönä.

Merenlahden yllä aurinko hiljalleen valuu kohti taivaanrantaa, ja koronan juuri hipaistessa veden heijastusta, se alkaa nousta kohti uutta päivää. Terassilla isutuva, hieman jo väsyneen oloinen, kuuntelee kesävieraiden humalaista kuorsausta pihan vierasmajasta. Nurmikon reunalla olevan grillin hiilet hehkuvat, vielä kärvenneiden makkaraoiden rasvassa.Tyynen veden pinnalla uiskenteleva kuikka aloittaa aamulauluaan, ja vastaisella rannalla kylän Nuorisoseuran tanssilavan juhannusjuhlinta on hiljentynyt. Humalatuneet tanssijat ja illan solistina ollut keskitason levytähti, siirtyvät kohti  omia toimiaan.Illan pari puukotettuakin on jo viety hoitoon.
Terassilla istuva huokaisee, jokahan pitäisi astella laiturille, on jo lähes aika, ihokin jo kutiaa sen merkiksi. Kävellessään kohti laituria, vilkaisee vielä taakseen, kyllä ulkopöydällä on aamianen ja "korjausjuomat" valmiina vieraille-hyvä isäntähän kun on.
Laiturin päätyyn astuttuaan ja havahduttuaan nousevan auringon edessä pieneen hopeaiseeen välähdyksen- lokkiko?  Ei
Hopeinen välke lähenee ja suurenee,vesi alkaa väreillä ja kaislikko kaartu syvälle lahden pintaan. Välke pysähtyy aivan laiturin eteen, ja heti iho alkaa kuoriutua, sen alta paljastuu neljä raajaa, kaksi melko pientä etujalkaa, suuret voimakkaat takajalat, pään alta vapautuu, kookas kallo terävine hampaineen, pitkä joustava pyrstö vielä hieman ahdistaa, mutta mikä  helpotus.
Hopeinen välke materialisoituu ja siitä tulee kaunis kaarevasiipinen sukkula, jonka laskuportti ojentautuu kohti,ja ulos astuu päivystävä Velo, joka tervehtii ja toteaa . "Tervetuloa Amiraali T-R"
-Olemme valmiit viemään teidät kiertortata alukseenne, olemme valmiina toteuttamaan  maapallon ajanlaskun mukaisen joulukuun 2012 muutoksen. Alus on komennossanne .

Vieroita, vieroituksesta.

Tupakka. Tuo karmea myrkky jota käytän, siis olen terveys-innoitteisen yhteiskunnan paha vihollinen.
Tällaisen pötkyleen laitoin suuhuni joskus yli 40-vuotta sitten. Silloin oltiin hippejä ja kovia jätkiä, aloimme koulun jälkeen istua vanhan kunnon Valion omistamissa kahviloissa, Turun kovin paikka oli Valion kahvila "femma". Siellä oli jukeboksissa aina uusimmat "biisit" kuten Slade, Alice Cooper , David Bowie jne.jne. Tupakkia ja pikku rahoilla ostettua "pikkukaffetta" kului. Tämä tapa on siitä asti kulkenut mukana. Työelämään lähdettyäni 1975 alkaen, mikään ei ollut mukavampaa kuin tupakkitauko ja kuppi kaffetta. Tehokkuuteni tauon jälkeen oli varmasti parempi kuin nykyiset "taukojumpat".
No vuodet kuluivat näin sopuisassa yhteiselossa, tupakin kanssa. Sittenhän ne keksivät alkamaan kiristää tupakinpolttoa ihan lailla, ensin piti kirmailla ulos työpaikalta, jossa toki tehokasta työaikaa tuhlattiin ainakskin tunti. Siihen oli siis pakko sopeutua , varsinkin kun pomokin oli tupakkimiehiä. Hah tulos ja tehokas tuotanto.
Totta toki ymmärrän savukkeen vaarallisuuden terveydelle, ja vaikkakin sain "hepulin" tupakointikiellosta ravintoloissa, ja muutenkin julkisissa tiloissa,olen oppinyt elämään sen kanssa.
Nyt vuonna 2012 kun olen parisen vuotta , joutunut juoksemaan eri lääkäreiden luona joiden ensimmäinen kehoitus on ollut "Tupakka pois" no ajattelin viimeinkin yrittää.
Siispä koetin lopettaa nikotiin purukumien kanssa, ja mitä vielä. Savukeaskini maksaa tällä hetkellä 4,20€ ja nämä purkat 12 kpl 22, 39 lähi Siwassa. No yritystä silti. Kaksi vuorokautta pureskelin purkkaa, nikotiinin puute nousi ihan hirveeksi, olin suorastaan ympäristölleni vaarallinen. Päätin lopettaa tuon kamalan purkan pureskelun ja ostin uudelleen tupakkia.
Ja kaspa, tuprutteluni  on edeleen samalla tasolla kuin ennenkin, mutta nyt en pääse siitä "pirun purkasta "eroon, eli päivittäinen nikotiinimäärä on siis tuplaantunut. Toisaalta purkan maku on niin kamala, että ihan tahdonvoimalla?? voi siitä erota, mutta lopputulemana, minulla on edelleenkin "pötkyle suussa" on se vaan niin helponpaa, näin vanhan kääpänä,ilman purkkaa toivottavasti.

Nakita itsesi.

Kesä etenee, ja mukavia tapahumia tulee. Fandom liikkuu ja tarttuu pyydykseen. On taas kesäretkiä, Fanzupitoa ja tietenkin Finncon. Näiden tapahtumien järjestäminen on pitkä prosessi, joka vaatii tekijäporukalta paljon työtä ja omistautumista.(Rahaa).
Taas kun lähden mukaan nauttimaan hyvästä ohjelmasta, seurasta, ruuasta ja toki juomasta, sekä mahtavasta tunnelmasta, jonka eteen on järjestäjät valuttaneet"Verta, hikeä ja kyyneleitä", niin katson että mahdollisuuksieni mukaan nakitan itseni auttamaan. Muutama tunti vapaaehtoistyötä tilaisuuden hyväksi on minusta parhain tapa kiittää järjestäjää siitä vaivasta jonka johdosta meillä vierailla on taas mukavia muistoja vuodeksi eteenpäin.
Itsensä nakittaminen on antoisa tapa olla osana, niin tapahtumaa kuin fandomia, ja kenties itsekkin on joskus järjestämässä jotain jonkun sortin "häppeninkiä", niin varmasti on  kiitolllinen kaikesta apuporukasta. Siis kun taas lähdemme kesärientoihin mukaan, niin ottakaamme mukaan pikku hetkonen "apuhenkeä" ja NAKITTAKAA itsenne.
Nähdään kesällä.

Kirpputori,ajankulua,kierrätystä vai uskonto.

Naapurissani on eräs Turun suosituimmista Kirpputoreista, on ollut jo lähes 10-vuotta.Itse olen siellä poikennut vain parikertaa vuodessa, mutta sivusta seurannut sen ympärillä olevaa hyörintää. Oli sitten kesä tai talvi, satoi tai paistoi, pyhä tai arki, niin piha on täynnä myyjiä jo puolituntia ennen avaamista.
Aina samat autot kurvaavat pihalle, samat kasvot raahaavat erilaista tavaraa sisään.(toisista kirpputoreista ostettua)???
Kirpputorin idea kaiketi on päästä eroon itselleen turhasta tavarasta, ja myydä kohtuu-hintaan eteenpäin tarvitseville. Tämä minusta on ainakin lastenvaatteiden kohdalla erityisen mainiointa kierrätystä. Toisaalta siis katselen samoja ihmisiä päivästä-päivään istumassa siellä kahvilla, ostamatta tai myymättä mitään, eli siis heille ajankulua.
Kävin taas siellä itsekkin, ja ihan syystä, vein ystävälleni myyntiin minulle tarpeetonta tavaraa koska tiedän tämän pikkuisenkin kaupanteon hänelle tarpeelliseksi, mutta kas, kun astuin sisään, karmea vanhojen, jopa ehkä pesemättömien vaatteiden tuoksu, samat onnettomat roinat, jotka näin viimeksi vuosi sitten. Tila oli kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka ostivat niitä toisiltaan, ja siirsivät ne jälleen omiin looseihinsa myyntiin, ehkä euron tai pari kalliimmalla. Nenääni pidellen kiertelin ympäriinsä, ja kas havitsin eräässäkin hyllyssä ihka-uuden, ja "viimeistä huutoa" olevan ja Stockmannin tavaratalon hinta-lapululla olevan partakoneen, jossa oli hintana 129€. Tämä uutuus oli hinnoiteltu 50€. Pari hyllyä myöhemmin havaitsin uuden 6-osaisen teeastiaston alkuperäis- pakkauksessa hintaan 5€. Käväisn paikalla olevalta kassamyyjältä kysymässä tätä, niin hänen vastauksensa oli, ettei he kysele myyjiltä sen kummenmin myyntiin tuodusta tavaroista, kunhan hyllyvuokra on kunnossa. sääli siis rehellistä ystävääni. Uskonlahkoksi vaitän tätä tomintaa, koska jopa "kirkollisina pyhinä" paikka on auki ja kansaa on enemmän toistensa tavaraa tonkimassa, kuin missään kaupungin kirkoissa. Kaikesta tästä näkemästäni päätin, kun minulle tulee tarpeetonta tavaraa, niin kierrätän sen mielummin jätteenkäsittelylaitokseen. Kirpputoria vaan en ymmärrä.